Jälkiä pimeässä


Kuljen hämärässä Eerolanlahden poikki Viitaniemeen. Lumisade on jatkunut tovin ja eilinen ohut lumipeite on jo paksumpaa. Kengänpohjan alla tuntuu silti hetkittäin sileä jää, joka eilen erottui jalanjäljissäni kiiltävänä ja mustana. Järven jää on autio ja tyhjä, kuulen vain tuulen ja lumen.

Kun palaan myöhemmin takaisin, löydän jäältä vain muutamia jälkiä. Joulukiireet ja pimeys ovat ohjanneet lenkkeilijät muualle. Lumi narskahtaa jalan alla pidempään kuin kovalla pakkasella. Kuulen siitäkin sään lauhtuneen. Näin lähes pimeässä kulkeminen on kuin retki lapsuuteen ja katuvalottomille tienpientareille, joilla näki kulkea puhtaan valkean lumipeitteen ansiosta.

Löydän lähellä rantaa jalanjäljet toiseen suuntaan. Osutan askeleeni niihin: samanpituisia. Omani ovat.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Susitaival: Kaunisjärvi - Jorho

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Salmivaaran maisemapala, Kilpisjärvi