Kunnossapitoa

Pikkuruiset, rapsakat lumikiteet pommittavat muutaman minuutin päätäni, eikä taivas osaa päättää, antaako auringon paistaa vai onko jonkin sortin sateen vuoro. Siispä vaihteleva kävelysää. Kramsunkatu 10:n suloisen puutalon fillarikukkateline on jo herännyt kevääseen; narsissit ovat päättäneet selvitä, tuli mitä tuli.

Rantaraitilla potkiskelee jo rullaluistelijoita. Kevätkunnossapito on hoitanut ikävän sepelin pois kulkuväyliltä rullien kulkua hidastamasta. Mutta Kuokkalan sillan luona yllättää talvikunnossapito. Siis sen puute. Joka tarkoittaa jälleen kerran sitä, että kävelijöiden portaat on teljetty rasittavilla puomeilla ja joka puomissa töröttää vihaamani kyltti "ei talvikunnossapitoa". Herää pahvi! Lumi suli näiltäkin rappusilta jo ajat sitten. Törmään luonnollisesti samanlaiseen esteeseen Lutakon puolen rappusten luona. Sillan autometelistä äkeänä kierrän vielä lenkuran että pääsen jälleen rauhaisaan rantaan. Pitääkö noiden kulkuesteiden poistamisesta tehdä kirjallinen anomus kaupungille, vai pidetäänkö metallitangot paikallaan kalenterin eikä kelin mukaan?!
Olo asettuu vasta kun jään Lutakossa katselemaan huiman sinisävyistä maisemaa. Valtava määrä kirkkaanvalkoisia lokkeja täplittää kauempana rannasta Jyväsjärven tummenevaa kevätjäätä. Rannan tuntumasta jäät jo pikku hiljaa sulavat; virtaavan veden paikat ovat jo sulat järven päissä. Miten pian vesi on vapaa? Mattilanniemen sillan alla vaikutti jo olevan hieman helisevää puikkojäätä, jota olisi sopivalla tuulella niin mukava kuunnella...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Susitaival: Kaunisjärvi - Jorho

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Salmivaaran maisemapala, Kilpisjärvi