Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2014.

Karhunpolku: Patvinsuo-Ahokoski

Yksi Pohjois-Karjalan hienoista pitkistä vaellusreiteistä on Karhunpolku (133 km), jonka lähtöpiste on Patvinsuon kansallispuistossa Lieksassa. Koska Patvinsuolle ei pääse julkisilla kulkuneuvoilla, on autottoman sumplittava kulkemiset kaikessa rauhassa. Itse matkasin ensin iltajunalla Joensuuhun ja sieltä aamubussilla Uimaharjuun, josta matkaa Patvinsuolle oli jäljellä vielä noin 40 km. Uimaharjusta pääsee nopeimmin Patvinsuolle taksilla, mutta otin hitaamman lähestymisen, joka sisälsi kaksi liftikyytiä ja vain noin tunnin kävelyn. Autoliikenne on alueella harvahkoa, joten olin onnekas. Plus sain lämminhenkisen aloituksen taivaltamiseen noin +26°-28°C -lämpötilassa, auringon lämmittämällä tiellä.
Täydensin Suomun luontotuvalla vesivarastojani - kiitos kuuman päivän, oli oltava tarkkana siitä, että nestetankkaus on tasaista ja riittävää - ja nautin lähtöevästä varjossa pihakuusen alla ennen kuin lähdin seuraamaan viitoitusta Karhunpolun aloituspisteeseen, Kurkilahteen (3 km). Ihana…

Savonlinna: Sulosaari ja Lettukahvila

Millaista on olla kätketty helmi? Sen tietänee suloinen Sulosaari, joka on ovelasti piilossa Savonlinnan keskustan pohjoispuolella sijaitsevan Kasinonsaaren takana. Olen aiemminkin käynyt Kasinonsaarella, mutta en ole edes huomannut, että hotellirakennusten oikealta puolelta kaartaa Haapaveden rantaan soma kävelytie.
Kävelytie jatkuu valkoisen kävelysillan kautta Hopeasalmen keskellä olevalle minisaarelle ja siitä jälleen toisen sillan kautta Sulosaarelle, jossa voi nauttia luonnon rauhasta kävelemällä tai pyöräilemällä ulkoilualueen polkuja pitkin. Olisikohan tänne matkaa peräti kilometrin verran Savonlinnan torilta... Eli todella lyhyt kävelymatka, oli keli mikä hyvänsä.
Kasinonsaaren ja Sulosaaren välisellä Hopealuodolla on kiveen kiinnitetty laatta, jossa Helmi Auvisen runon säkeet hellivät kaunista järvimaisemaa:

Keskellä suurten Saimaan vetten / Luoja on luonut kauneintaan Heittänyt saarten heleät helmet / syliin aaltojen uinumaan siintävät selät, soiluvat salmet / kalliokaaret k…

Helsinki: Katugalleria VIII Eerikinkadulla

Ilta Helsingin keskustassa, enkä jaksa katettua ostosparatiisihyrinää hetkeä kauempaa. Käännyn vilinästä iltakävelylle väljempiin maisemiin Yrjönkadulle, sitten Eerikinkadulle, päämääränä enintään sopiva vastaantuleva kahvila tai teehuone. Katseeni kääntyy erään sähkönjakokaapin kohdalla vasemmalle. Kai tämä on jo tapa, vilkaista mitä kaapissa on. Ja taideteoshan siitä löytyy, mutta mietin, miksi en muista tätä lainkaan. Olen kuitenkin kulkenut tällä kadulla aiemminkin sähkökaappien taideteoksia katsomassa. Hmm!
Jatkan uteliaana matkaa Eerikinkadun vasenta laitaa eteenpäin ja pian kohtaan toisen samantyylisen taideteoksen. Tyyliteltyä kukkatapettia vasten Green Dayn naamakuvia, älypuhelimia, ihmeellinen internet ja sähköistä hurmiota... Nyt paljastuu näiden töiden tekijäkin: Tuija Markonsalo. Uusi yhteys.

Nyt on jo pakko kaivaa oma viksuvimpain taskusta ja etsiä lisätietoja, minne päin teossarja kenties jatkuu. Saan googlailla jonkin aikaa, kunnes tärppää: kyseessä on Growth / Degr…

Jyväskylä: Teehuone Teeleidi

Teehuone Jyväskylässä? Viimeinkin! Lutakon kaupunginosa saa olla ylpeä siitä, että Teeleidi avasi keitaansa juuri siellä. Teehuone sijaitsee arkkitehti Yrjö Blomstedtin suunnittelemassa, nykyään Lutakon Leidinä tunnetussa rakennuksessa Schaumanin puistotien alkupäässä, aivan Rantaväylän takana ja likellä Jyväsjärven kiertävää Rantaraittia. Siis oiva pysähdyspaikka kävelyllä!
Tämä kaunis, vuonna 1912 valmistunut rakennus toimi ensin Schaumanin vaneritehtaan johtajan kotina, kunnes vuonna 1924 valmistui tien toiselle puolelle Bruno Krookin rakennuttama Schaumanin linna. Lutakon Leidissä on toiminut jo useita vuosia tilausravintola, mutta kun nuoriso- ja palveluasuntojen toimisto oli muuttanut päädystä pois, vapautui alakerrasta tilaa myös upouudelle teehuoneelle.
Avajaisviikonloppuna (13.-15.6.2014) hehkeät kukat koristavat sisäänkäyntiä ja nurmikolla seisoo hienosti laitettu kiinalainen moottoripyörä. Mutta minä tulin tänne teen takia...
...Ja näyttää siltä, että olen ihan oikeassa pa…

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helsinki: Haagan alppiruusupuistossa

On lämmin alkukesän ilta, ilma huokuu kosteutta, vaikkei taivaalta enää pisaroi. Olen kääntynyt Etelä-Haagassa sijaitsevalta Paatsamatieltä metsän keskeltä kuiskuttelevan kukkameren keskelle. Voiko tämä olla totta? Unohdan saman tien viehkoa tuoksuaan levittäneet lilat syreenit ja ronskimmin nenää kutitelleet pihlajan kukinnot, kun näen rhodot.
Vuonna 1975 perustetussa alppiruusupuistossa kasvaa tuhansia rhododendroneja viiden hehtaarin laajuisella alueella. Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteilijät ahkeroivat erilaisten risteytysten parissa useita vuosia, tavoitteenaan talvenkestävät ja värikkäät lajit, jotka selviäisivät Suomen ilmastossa. Huikean hienot tulokset sitkeästä työstä ovat edelleen kaikkien ihailtavina ja parhaimmillaan juuri nyt, kesäkuun alussa. Ei muuta kuin aidattuja polkuja kiertelemään...
Näin ensimmäisen kerran näin kookkaiksi pensaiksi ryöpsähtäneitä rhododendroneja monta vuotta sitten Irlannissa ja olin silloinkin äimänä valtavan hienoista kukinnoista. Täy…