Siirry pääsisältöön

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateista päivää. Siellä täällä suurten pensaiden välissä näkyy tolppia, joissa on lajikkeen nimi, mutta itse rhodoa ei näy. Joko kasvu on vielä äärimmäisen alkuvaiheessa saniaisten alla tai sitten taimivaras on ilkeästi iskenyt. Niin, näitä ei siis saa kaivaa pois maasta ja siirtää puistosta omaan puutarhaan. Ei todellakaan! Puiston kasvit ovat yhteinen ilomme juuri täällä.
Alppiruusuista suurin osa kukkii Kotalammen urheilupuiston puolella, missä kukkasia voi ihailla puistokäytävältä ja pieneltä pätkältä pitkospuita, mutta Mäyrämäentien toisella puolella olevaan alppiruusupuiston osaan lähempää tutustuakseen saa varautua astumaan varvikkoon. Tai sitten on parempi tyytyä ihailemaan kasveja tien laidalta.
Samalla reissulla voi tutustua myös puihin, joita ei kasva jokaisessa kotipihassa. Rhododendronien lomaan on istutettu lukuisia erisorttisia puuntaimia, kuten tämä yksilö (*korjaus 19.6.2014:), jota erheellisesti luulen lähikyltin perusteella mantsurianjalopähkinäksi, mutta ilmeisesti tämä onkin koivu! Useimmat puuntaimet ovat vielä melko hentoja, mutta näin kesällä on huomattavasti helpompaa erottaa seasta eri lehtipuulajikkeita kuin lehdettömään talviaikaan, jolloin tyydyin lähinnä tavailemaan havupuiden kylttejä. Ei siis syytä huoleen, jos rhodot eivät ole enää loistossaan: sitten puulajeja tunnistamaan!

Kommentit

  1. Dendrologian seuran sivuilla mainitaan Keltinmäen alppiruusupuisto Jyväskylässä. Onko tämä sama paikka?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos oikaisusta! Tulkitsin itse epähuomiossa kartan perusteella sijainnin Mäyrämäeksi (Keltinmäki ja Mäyrämäki ovat vieretysten), mutta olet oikeassa. Korjaus tehty tekstiin :)

      Poista
  2. Vau! Enpä olisi tällaisestakaan ilman Sinua tiennyt! Mahtavaa kukkaloistoa siis Jyväskylässäkin. :)

    VastaaPoista
  3. Ihan meidän naapurissa tää puisto, tulee varmaan viikottain käveltyä siitä läpi. Päiväkodin rakennustyömaa on nyt ottanut vähän siivua puistosta, mutta toteutus tulee olemaan varmasti parempi kuin mitä se ennen rakennustyömaata oli :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos tiedosta. En ollut tuotakaan paikkaa tiennyt aikaisemmin. Viimeisen kuvasi puu ei kuitenkaan varmaan ole mantsurianjalopähkinä (Juglans mandsurica). Sillä on puolimetriset parilehdykkäiset lehdet. Nuo lehdet, sekä niiden keskellä oleva norkko, näyttävät enemmän koivulta, esimerkiksi pohjoisamerikkalaiselta keltakoivulta (Betula alleghaniensis). Tarkkaa määritystä tuosta ei kuitenkaan voi tehdä. Näkemälläsi puulla ei välttämättä ollut vielä vaaleaa runkoa, jos se oli nuori yksilö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - en väitä vastaan tälle oikaisulle, sillä on hyvin mahdollista että olen sekoittanut hennon, nuoren puuntaimen ja kyltin yhteyden. Täytyypä tehdä jälkikorjaus tekstiin, ettei jää väärä "tieto" kummittelemaan!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…