Happikävelyllä Haukanniemessä


Niiskuttava nenäni ilmoitti, että ei ollut syytä lähteä kävelylle pidemmän matkan päähän. Plus että vauhdin on parempi olla rauhallinen. Niinpä lähdin nauttimaan suloisista lumimaisemista leppoisalla lenkillä ihan lähimaastossa eli Haukanniemessä.

Haukanniemen yksi ihana puoli on, että se on vain parin kilometrin päässä Jyväskylän keskustasta - ainakin kun oikaisee kevyen liikenteen väyliä pitkin, kävellen tai pyörällä - ja saavutettavissa helposti myös linja-autolla (bussi 18). Minä pääsin paikalle kotiovelta jalkaisin, vain lyhyen kävelyn jälkeen.


Harmaahko oli taivas, harmaita myös haapojen ja muiden rantapuiden rungot. Pientä väri-iloa haavoista kuitenkin löytyi, kun tarkkaan katsoi.


Haukanniemessä ei ole kevyen liikenteen teitä talvikunnossapitoineen, vaan siellä kuljetaan polkuja pitkin. Kiitos erityisesti koiranulkoiluttajien, valmiiksi tallattuja reittejä löytyy niemestä kuljettavaksi myös lumiseen aikaan. Yllätyin kyllä hieman, kun pois lähtiessäni vastaan tuli toiveikas lastenvaunujen työntäjä... Eivät ne talvipolut nyt ihan niin leveitä ole.


Haukanniemen luoteiskolkassa on aina viehättävä koivikko. Jotenkin tulee joka kerta mieleen, että siellä olisi ollut joskus laidunmaata.


Kun taas kurkistin rantapuiden lomasta Tuomiojärven jäälle, ajattelin japanilaisia piirroksia.


Haukanniemen nuotiopaikka oli lumen alla; kukaan ei ollut tehnyt tulia vähään aikaan. Se ei ollut mikään ihme, eihän tulipaikalla ole puuhuoltoa, mutta toista asiaa hämmästelin: Tuomiojärven jäällä oli paljon myös ihmisten jalanjälkiä. En ole itse vielä uskaltautunut järven jäälle, vaikka pilkkijöiden lisäksi joitakin muitakin uskalikkoja siellä liikkuu. En osaa vielä luottaa siihen, että Tuomiojärven jää olisi tarpeeksi tukevaa kulkemiseen.


Niinpä pysyttelin edelleen visusti mantereella, missä huurre kaunisti myös havupuiden neulasia.


Haukanniemen pohjoispäästä jatkoin rauhallista tahtia kävelyä myötäpäivään. Toistaiseksi olin nähnyt vain muutaman muun kävelijän. Missä kaikki ovat, näin hienolla säällä?!


Usein olen kävellyt Haukanniemen pohjoispäästä takaisin lähtöpisteeseen keskiosan polkuja pitkin, metsän kautta. Näin talvella on kiva astella lumipolkua lähellä rantaa, pellon laidassa, mistä näkee suuren, "elävän" grafiikanlehden.

Pienikin kävelyretki tekee hyvää...

Kommentit

  1. Hurmaavan näköistä! Luminen luonto on kyllä kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin on. Vaikka nokka vuoti, en kerta kaikkiaan malttanut pysytellä sisällä, oli pakko päästä nauttimaan hienosta päivästä ulos edes hetkeksi!

      Poista
  2. Metsässä on ollut viime päivinä niiiiin kaunista. Kulkiessa on oikein kuullut, kuinka pakkanen aiheuttaa ääniä puissa ja kivissä.
    Aivan ihana tuo toiseksi viimeinen kuva. Tuollaista utuista polkua pitkin voisi kulkea loputtomiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Daphnion - ja samaa mieltä :) Pitäisin ihan mieluusti tämän pakkasen, sillä lähestyvä lauha sää karkottaa kauniit huurteet ja tiputtaa lumet, ja tietysti muuttaa myös äänimaailman tyystin toisenlaiseksi.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit